Taksikuskeillakin menee hyvin!

Tämä ei ole valitus. Tämä on kuvaus kokemuksesta, josta otin opikseni. Mies mustissa -blogissaan hallintojohtaja Saksa bloggasi taannoin, että autokauppiailla menee ilmeisen hyvin. Niin menee taksiyrittäjilläkin jos tämän aamuiseen on uskominen.

Olin aikeissa siirtyä tänä aamuna kotini etäpisteestä tänne Lappeenrantaan rautateitse. Totesin illalla kamppeita kasaan laitellessani, että painavalta tuntuu. Läppärilaukku, lisukkeena kasa kirjoja sen uumenissa, pikkuinen matkabagaasi sisältönään hiustenkuivaimesta lähtien kaikki mitä nainen kolmeksi päiväksi tarvitsee eli siis paljon. Vielä jättikokoinen käsilaukku, pullollaan sekin yhtä sun tätä naisen logiikkaa mukaellen.

Matkaa juna-asemalle on 1,5 kilometriä. Lähin taksiasema on 1 km päässä. Laukkujen kantamiseen olisi tarvittu kuusi kättä. Koska autoa ei kannattanut näin huuruisena aamuna (-25 celsiusta) rääkätä moisen matkan takia, niin päätin tilata taksin. 25 vuoden elämänkokemuksella pikkuisen itäsuomalaisen kaupungin elämänmeno on tullut tutuksi. Taksi tulee 5 minuutissa tilauksesta ja veturimiehille pääsee heiluttelemaan toisen viisiminuuttisen jälkeen (ajat ovat maksimiaikoja).

Junan lähtöaika oli 5.29. Intuitioni kuitenkin kuiski klo 4.55 eli 35 minuuttia ennen lähtöä, että kannattaisi ehkä tilata pirssi ihan ajoissa senkin uhalla, että sitten värjötellään asemalaiturilla pitkään. Asemarakennuksethan ovat nykyään VR:n toimesta ulkoistettu yksityisille ihmisille siviilikäyttöön. Auto luvattiin toimittaa, siispä ovelle odottelemaan.

Levottomuus alkoi hiipiä sisuksiin klo 5.15 paikkeilla, 20 minuuttia tilauksesta, junan lähtöön aikaa 14 minuuttia. Nyt oli pakko tarttua uudestaan luuriin että what´s going on? Toisessa päässä asiallinen mutta tuskainen ihminen valitteli kun on ollut niin ruuhkaista ja kaikki autot ovat nyt viemässä ihmisiä samalle junalle. Mitä, eivätkös matkamessut loppuneet jo ja venemessut vasta tulossa. Mihin sitä muka ihmiset nyt laumoittain ovat menossa? Tyttö voivotteli auto nro 37 hitautta: ”sen kyllä pitäisi ihan justiinsa vapautua, Voi, Voi, kunhan se nyt saa ne ihmiset vietyä, Voi, Voi, plaa,plaa. No, no nyt 36 vapautuikin juuri… ihan kohta on siellä … olkaa vaan ihan rauhassa” … rauhassa? …7 minuuttia aikaa junan lähtöön.

Juoksin kadulle valmiiksi odottamaan, sitten äkkiä autoon ja tokaisin että nyt talla pohjaan. Jos tulee sakot niin maksan ne, jos en kerkiä junaan niin en maksa tästä reissusta yhtään mitään ja saat vielä kuskata takaisin (ystävällisessä hengessä tietysti). 3 minuuttia ennen junan lähtöä taksi kaarsi asemalle, kymppi käteen ja juoksuna laiturille. Juna lipui juuri samaan aikaan siihen ja näin laiturilla koko sankan matkustajajoukon – 2 ihmistä. Kaksi matkustajaa oli siis aiheuttanut valtaisan taksiruuhkan, johon koko kaupungin ajokapasiteetti oli ilmeisimmin sidottu, kolmas tuotti jo tuskaa.

Eli taksiyrittäjillä menee varmaankin oikein loistavasti näin nk. taantumankin aikoina kun ei kannata aamuisin tulla töihin. Vaimon vieressä peiton alla on taatusti mukavampaa kuin kylmässä loikkia palvelemassa asiakkaita ja kuuntelemassa ikuisia sääjuttuja. Viime aikoina niitä on taas riittänyt. Mutta miten tällaisella asenteella yhteiskuntaamme voidaan hallituksen ja eri instanssien toivomaksi palveluyhteiskunnaksi muuttaa? Mitä jos takseja olisi tarvittu viisi?

1,5 kilometristä kymppi oli aika paljon! Mutta niin sitä vaan päästiin taas tiedon kiitotielle ja tutkimuksen pariin jännitysmomenttien kautta. Kun pääsee Parikkalassa pendoliinoon niin huolet unohtuu; tänäänkin nukahdin heti ja heräsin Lappeenrannan kuulutukseen. Se se olisi vielä tästä päivästä puuttunut, että olisin hurauttanut ohi :)